Kaksitoista päiväkautta istuimme junassa Hampurista, ja nyt olimme saapuneet Pinsk - Gomeliin. Virallisesti mukaan yhtiö oli Petrikovassa. Suorassa linjassa se ulottuu eteen, tuhansista pyöristä ja miljoonasta jalasta ajettu ja poljettu tie, joka oli armeijan sydän ja valtimo. Päivät ja yöt loputtomat kolonnat, täynnä aseita, ammuksia, ruokaa ja uudet miehistöt tuodaan rintamalle. Niiden tilalle tuhotut tykistöt, murskatut ajoneuvot, vääristyneitä lentokonerunkoja ja haavoittuneet. Mutta nyt tien kuva muuttuu. Venäläiset olivat siellä, ja virtasivat länteen. Haitallisena myrskynä kuulimme heidät. Pian he metsästivät meitä eläiminä. Uusi miehistö oli epäkunnossa. Meiltä puuttui aseet, ammukset, ruoka.... Sodan pitäisi pian päättyä, mutta voisimmeko selviytyä siihen asti?